This blog is now located at http://privatebrainstorm.blogspot.com/.
You will be automatically redirected in 30 seconds, or you may click here.
For feed subscribers, please update your feed subscriptions to
http://privatebrainstorm.blogspot.com/feeds/posts/default.
tiistaina, maaliskuuta 23, 2010
This blog is now located at __FTP_MIGRATION_NEW_URL__.
You will be automatically redirected in 30 seconds, or you may click here.
For feed subscribers, please update your feed subscriptions to
__FTP_MIGRATION_FEED_URL__.
tiistaina, maaliskuuta 23, 2010
Kappale jonka tahdissa juoksen, kävelen töihin (just sopivat 10min 20 sec alkuperäis pituus...), ajattelen ystäviäni, nostatan hymyä, fiilistä, ajattelen menneitä rakastettuja ja tulevia. Ihan huippu kappale jonka sanat sopivat moneen mietteeseen.
Saanko esitellä ihastuttava Spock's Beardin Doorway. <3
The Doorway
I really don't care if you're not in my sight
I really don't think but I think I'm right
It don't bother me none if you're depressed or depraved
'Cause I'm not the one and you don't need to be saved
As the sunrise comes down the doorway
And the snow white falls like rain down an alley
I'll be sending my light your way
You are the doorway
YOU ARE THE DOOR
I really don't care if you lay it all down
I really don't mind if you switch off the sound
Put it in reverse we might sound better that way
Say what you want 'cause it's all o.k.
As the sunrise comes down the doorway
And the snow white falls like rain down an alley
I'll be sending my light your way
You are the doorway
You are the doorway
YOU ARE THE DOOR
What are you waiting for?
What are you hoping will happen now?
Out of the sycamore darkness
The dye was cast
Time has passed away
Color in the world by numbers
Masked in fear
And you can't hear me say
You are the doorway
You are the DOOR
As the sunrise comes down the doorway
And the snow white falls like rain down an alley
I'll be sending my self your way
Don't you know
YOU ARE THE DOOR
I really don't care if you're not in my sight
I really don't think but I think I'm right
It don't bother me none if you're depressed or depraved
'Cause I'm not the one and you don't need to be saved
I really don't care if you twist or you shout
I really don't think what you think you're about
It don't bother me none if you shoot under par
'Cause I know what I am and I know what you are
As the sunrise comes down the doorway
And the snow white falls like rain down an alley
I'll be sending my life your way
You are the doorway
You are the doorway
You are the door
You are the door
You are
THE DOOR
Kova viikonloppu tulossa ja kova viikko takana. Olen taas jälleen hirveän kurkkukivun vallassa ja pelkään alituisesti tulehdusta ja kuumetta. Heikottaa ja nukkunut huonosti. Huomenna pitkä päivä aluksi lounaalla ja sitten kyypparoimassa olohuoneessani. Sitten lauantaina tehoilua taas salin puolella etanapannujen ääressä...wish me luck.
torstaina, lokakuuta 15, 2009
Olen pettynyt. Tuijotan piliviä ja odotan ihmettä tapahtuvan. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla sitä tuloo jo, mutta ei täällä Turun seutuvilla. Lunta, meinaan. Ei ole sitten vuosiin tähään aikaan vuodesta tullut lunta...Tahdon! Olisi superhuippua jos synttäreinä (pari vk) olisi valkoinen maa.
Tässä elo on silleen aikasta mielenkiintoista. Töissä menee jokseenkin jees, en tiedä miksi. Jotenkin vain ihan erillainen tunnelma ja ollut huomattavasti keskittyneempi. Syksy ollut kaunis ja rohkea. Silti tuntuu, että päivät seuraavat toistaan ja en muista mistään mitään. Edellinen viikko on totaallisen vanhaa mennyttä elämää ja tuleva viikko todennäköisesti toinen toistaan samanlaisia kiireisiä työpäiviä. Hajottaa.
Toiseelta elämään on tullut kaikenmoista muuta - pää suhisee suunnitelmissa oman uran suhteen, raha-asioiden vuoksi pitää pistää hetkeksi jäihin ulkomaille lähtö (vois vaikka hoitaa täällä asiat eka kuntoon, right on!) ... kotia haluaa laittaa kuntoon, itseään laittaa kuntoon, myydä puolet elämästään kirpparilla ja mitä ikinä. Kohta tulee taas synttärit. ää.
Oman syksyni positiivisia puolia:
- Rammsteinin uusi levy tulee Perjantaina.
- Britanniasta tulee lomalaisia lähes peräjälkeen käymään. Ensiksi rakas Emmi ja sitten Juho.
- No tietty ihan se oma synde pv!! Aaatelin pitää ehkä bileet. Ehkä. <3
- Pimeät raikkaat yöt.
- Kerrospukeutuminen ja villasukat.
- Joulun (pienen loman) lähestyminen.
- Kaikkienn sarjojen (Bones, Himym, House...) jatkuminen jenkeissä - päivilläni on jälleen tarkoitus kun tulee illalla kotiin.
- Sutinaa. ;D
Kuluneen syksyn miinukset:
- Ystävän elämään astunut syvä suru joka salpaa omanikin henkeni ja luo syvää huolta joka on muutaman päivän ollut ensimmäinen ja ainoa asia mielessäni päällimmäisenä.
- Huoli lähemmäisestä.
- Huoli kaukana asuvasta ystävästä.
- Rahahualet.
- Sade.
- Liikaa töitä kun olisi muutakin tekemistä!!!!!! ;) ;)
- Naaman edestä menneet Rammsteinin keikkaliput.
- Oma saamattomuus.
Mutta, jospa saataisiin valkoinen maa ja ihmisille hyvä tahto. Jookosta. Ja valkoinen maa ei sitten tarkoita räntää.
Muuten - Järkyttyikö muut yhtälailla naantalin kotibilepalosta kun minä? Mä aloin ihan itkemään. Kaikenmoista sitä.
Here I go again...
Mihinkäs sitä sitten oikein jäinkään?
Tämän toisen osan ajattelin uhrata all time favoriteille (ja nyt kun yrittää miettiä niin tuntuu, ettei niitä ole?) ja fiktiivisille hahmoille. Sillä c'mon, Han Solo on hot vaikka välttämättä Harrison Ford ei ole. Ja nyt kaikki istuu alas ja pistää ne pesäpallomailat sivuun - en sanonut, etteikö Ford olisi. Se oli vain kuvannoillistavaa!
Christoph "Doom" Schneider on ainoa josta olen kirkunut. Hän on muusikko tunnetusta poikabändistä Rammsteinista. Soittaa rumpuja on vaan niin ihana. Se on heittänyt mulle rumpukapulankin keikalla ja sitten kaksi partakörilästä sen multa väkivalloin vei ja jäljelle jäi tikku peukaloon. Itkin. Itkin kuin lapsi. Ramut on enkelipossen lempijuttuja ja ollaan fanitettu poikabändimaisesti ajanlaskusta alkaen. Hienoja hetkiä. Rumpaleissa on vain sitä jotain...
Christoper Walken...Tarvinne niille jotka samaa mieltä niin sanoa mitään? Jotain.
Alan Rickman on mies ja ääni. Mulla on ollut aina oma soft spot tähän näyttelijään. Ja nyt Pottereissa. Oi joi.
Hugh Laurie on ollut super lemppari kun näin brittikomedioissa ja leffoissa. Aina ihastuttanut eräänlainen poikamaisuus, musikaalisuus, brittiaksentti, ääni, monilahjakkuus...You name it. Sittemmin kun pamahti Houseksi joka on yksi kaikkien aikojen seuratumpia ja viikottain odotetuimpia sarjoja - olin myyty. Etenkin Housen hahmona Laurie on aivan Ehana.
Wes Bentley on ollut kaukaa seurattua ja ihailtua siitä asti kuin näin hänet ekaa kertaa American Beautyssä. Se leffa on nähty kymmeniä kertoja ja tekee vaikuttavan roolin nuorena kollina. Jotenkin salaperäinen ja söpö.
Ja nyt saanen esitellä parin viime vuoden THE MAN...Olen kerännyt salaa kaikki leffat missä on ollut. Hullaannuin IHAN totaallisesti 300 Sparta jumalaan. Kyseessä tietysti Gerard Butler!! Tässä on the man. Ja mikä aksentti. Ah. Ja laulaaki vielä (The Phantom of the Opera musical) hienosti. Oi joi. Skotti. <3
Tälläistä höpölöpöä.
Bubling under tai turhako näistä edes kuvia näyttää: Jude Law, Jonathan Rhys Meyers...
SITTEN niihin fiktiivisiin.
...
Hittolainen. Kun aloin kirjoittelemaan, oli mielessäni vaikka ketä. Nyt lyö täyttä hiljaista kumua. No, oli hauskaa etsiskellä. Kuvat all over the internet - kiitos Googlen kuvahaku. Miehet on vaan niin ehania. <3
Tai sitten olen ollut ihan liian pitkään sinkku. Saat valita.
Piti mennä huomenna töihin, mutta antibiootti on vienyt kuumeen - mutta ei kurkkukipua ja turvotusta. Jäljellä se ja uskomaton pohjaton heikotus mihin ei edes ruoka, kahvi ja vitamiinit auta. Seison hetken ja pakko istua alas. Päässä humahtelee. Käyn huomenna aamusta verikokeessa taas yms. Menen töihin vasta keskiviikkona. ÄRSYTTÄVÄÄ kun ei olisi tälläiseen varaa ja seinät kaatuu päälle. Haluan töihin jo. Tai ennen kaikkea - haluan sellaiseen kuntoon, että voisi lähteä edes kävelylle.
sunnuntaina, syyskuuta 27, 2009
No joo...hot ja hot. Buttermilk Bisquitsissa ihkutettiin julkkismiehiä. Rupesin pohtimaan, että ketäs sitä Lotta tyttö on läähätellyt viime aikoina. Koska antibiootti pistää syrämmen hakkaamaan niin jaan muutamat ohi lyönnit...
Alku kesällä tapitin silmät sydämmenmuotoisina ihastuttavaa BBC:n History Of Scotland sarjaa. Sarja on tehty suurella rakkaudella, rahalla ja tyylillä. Huikeaa katsottavaa skotti- ja historiafriikille. Eikä missään vähimmissä määrin juontajan Neal Oliverin takia. Aksentti, läpi tunkevat silmät...
Sarjan toinen puolisko alkaa syksyllä. Siskon kanssa kummatkin faneja ekasta episodista lähtien. Being Archaeologist is Hot. Enough said.
Viime aikaisen Wallander-kauteni yksi syy on uusimmissa elokuvasarjoissa esiintyvä Ola Rapace Stefanina. Poikamainen, vakava, tuikkiva katseinen poliisi on niin lähellä syräntäni, että oli murjovaa nähdä sarjan viimeinen leffa...(en spoilaa!) Somasti renttu tyyli jotenkin vielä siviilissä. Aaait. Tämä Wallanderin Stefanina.
Wadap! :D Tässä treenailee johonkin rooliin, ei hullumpaa! Heh. Herra on muuten naimisissa aivan loistavan näyttelijättären Noomi Rapacen kanssa joka tuttu Millenium trilogian kahdesta ekasta elokuvasta Lisbethin roolissa. Mainiota.
Ola, lose that girl.
More scottish. James McAvoy. Aye. Enough said. En ikinä anna anteeksi sellaista elokuvaa kuin Wanted, mutta sinun takiasi James, sinun takiasi - katsoin senkin.
Hugh Jackman ratsasti lopullisesti eek-listalleni Australian myötä. Olen ihkutellut Wolverinea tasaisen tappavaan tahtiin aina etenkin Jackmanin muodossa, mutta...No viimeistään oscar gaalan musikaalikohtaukset aiheutti ilonitkurakkauspakkaushyperventilaatiota. Mies isolla ämmällä ja osaa vielä stepata.
Hupaisaa, että töissä Äijät kyseli, että mikäs se Lotta sun lempi kohtaus siinä Australiassa oli niin kaikki automaattisesti oletti, että se on kun Hugh kaataa hidastetusti vettä päällensä ilman paitaa...*silmät jäävät tuijottamaan kaukaisuuteen*
Mutta se ei kyllä ollut se.
Vaan tämä:
Pitää käydä keittämässä kahvia ja jatkaa aiheesta myöhemmin. Onhan noita kaikkia komistuksia mualima pullollaan...tyhjänpäiväistä löpinää on hauska harrastaa näin sairaslomalla! Bless.
Olen viime aikoina dikkaillut jostain syystä ihan kybällä Australialaista The Living End yhtyettä ja etenkin levyä White Noise ja sen nimeä kantavaa kappaletta. Sillä on mukava syke ja jotenkin nostattaa fiilistä. Enjoy.
Tässä ollut hiljaiseloa. Tietokoneeni näppäimistö on rikki, joten kirjoittelu on tuskallista ja lähes mahdotonta. Kompuutteria on vain aivan mahdoton saada huoltoon, sillä se on ainokainen viihdeyksikköni tällä hetkellä. Sieltä soi muzat, pyörivät dvd:t ja levyt, sieltä seuraan uutiset ja blogit ja mitä ikinä. Nyt etenkin kuin jenkilässä on alkanut taas lempi showt pyörimään niin arki kulkee käsikädessä töiden ja niiden kanssa.
Nyt kirjoittelen, sillä olen sairaslomalla. Ei, sika ei iskenyt vaan joku ihme kurkkutulehdus. Kova on ollut kuume ja antibiootti sitten otettiin aseeksi korkeita tulehdusarvoja ja valkosoluarvoja vastaan. Olo on heikko ja maanantaina pitäisi (muka) olla työkunnossa. Saapi nähdä kuinka käy.
Mitä kuuluu?
Mulle ihan hyvää. Kesä meni vauhdikkaasti ja tuntuu, etten siitä kerinnyt lainkaan nauttimaan. Toisaalta, kaikenlaista silti tuli tehtyä. Elo-syyskuun vaiheessa pidin hurjat kaksi viikkoa kesälomaakin, jotka vietin portugalissa. Elämäni ekalla etelänlomalla (josta toinen viikko meni sairastellessa, how typical!) jossa sain elämäni ekan ihanan rusketuksen ja vaikka mitä. Suren katson kuinka rajat alkavat sulautumaan pois ja kaipaan ihoa hellivää lämpöä. Helteet meni kesällä tietysti tavan mukaan töissä.
Muuten ei oikeastaan kuulu kummempia. Jotenkin aivot surruuttelee muutosta. Puhdistan asuntoa vaatteista, lehdistä ja muusta turhasta. Myyntiin vaan. Kuntoilen, lenkkeilen ja yritän taas palata harrastamaan (tähtitiede mm.) ja ihan oikeasti viettämään ystävien kanssa aikaa - joista suurinosa kyllä muuttanut pois tai järkeilee elämää eri vaiheissa. Eka lähti tampereelle jossa tuli kyläiltyä hetki sittne. Ihana paikka. Emmi ja Juho muutti Lontooseen. Raisa ja Anna Sheffieldiin. Simo onneksi sieltä jo palasi ja pitäisi työntouhun keskeltä ottaa ja nähdä häntäkin. Töissä menee niin lujaa, että oikeastaan muuhun ei pysty. Sitten kun ei ole mitään "elämää" niin vapaalle ottaa vaan lisää töitä. Kotonani en viihdy. Pitäisi vaan ottaa niskasta kiinni, siivota ja alkaa järjestelemään itselleen ilmaa. Suunnitellut olen kovasti myös ulkomaille lähtöä...noin niinko töihin. Eka vain pitäisi saada finanssiasiat täällä päin kuntoon. Haluan kohti parempaa minua. Parempaa järkevää vastuullista elämää. Puolitoista vuotta olen surrut ja möhkytellyt. En jaksa enää. On annettava elämälleni mahdollisuus vielä kun se on mahdollista...
Se ensinäkin alkaisi jo siitä, että uskaltaisin hammaslääkäriin. Suurin sairaalloinen tyhmä pelko joka on ajanut siihen pisteeseen, että kestän järkyttävää kroonista elämänlaatuani musertavaa kipua joka helvetin päivä. Pää sanoo, että hyvä nainen mene lääkäriin. Sitten kun ollaan siinä ajanvaraus pisteessä niin paniikki ja fobia ajaa kaiken yli. Se on ihan PÖLÖÄ. TIEDÄN!
Kesällä olen viettänyt "vapaita" Paattisilla porukoiden uudella talolla. Siinä on mukava puutarha, rauhaa ja ei tarvitse kuunnella naapureiden keskusteluja ja levyhyllyä läpi joka päivä. Keskusta-asumisessa on puolensa ja niistä paperiseinät ei ole välttämättä se positiivinen. Olen rakastanut täällä oloa.
Olen lukenut viime aikoina ihan järkyttävän paljon. Dekkareita - etenkin pohjoismaalaisia. Mankellin Wallander on raivannut hassulla tavalla tiensä sydämmeeni ja nyt olen lähes kaikki leffatkin toljottanut...Tässä sairastaessani olen katsonut jo viisi ja kohta ajattelin jatkaa. Portugalissa jengi naureskeli kun kaikki ajat jotka otin arskaa tai istuskelin jossain ahmin kirjaa.
Portugalista puheen ollen. Lenkkari friikki mussa otti totaallisen yliotteen. Kolleegani joka on ollut vaihdossa kyseisessä maassa varoitteli, että kenkä friikille se on ihan mahdoton mesta. Kengät ei maksa mitään. Koska olimme just siinä ajankohtaa kun alet olivat alkaneet kengät eivät maksaneet edes sitä...Ostin siskolle kahdet, itselleni muutamat balleriinat ja ja...(Osalla daameista reissusta tuli mukaan 11 paria!)
Lissabonissa vahingossa kävelimme sisään streetwear liikeeseen nimeltään LAB. Paikka oli tosi Posh ja siellä oli megatsu alennukset. Yläkerrassa oli hylly täynnä hajapareja Baby Phatin kenkiä joita olen yleensä katsonut vinoon, mutta nyt sytyin...ehkä siksi, että tarjous houkutteli. Mitä enemmän osti sitä halvemmat olivat. Ja sääli, että suurinosa oli UPEITA mutta liian pieniä. Nämä tarttuivat mukaan muutamalla kymmenellä eurolla.
Ihanat. Hyllyssä oli auttamattoman liian pienet NÄMÄ jotka teki mieli ottaa vain koska ne oli niin somat. Mutta keräsin itseni kuin nainen. Nainen! Ostin toiset myös - enemmän hiphop sneaker pumpsit, jossa paksu pohja, ihanat kävellä, hi topsit strapeillä yms. En vaan löydä mistään kuvaa...
Sesimbrasta yhdestä surffiliikeestä jostain laitakadulta tarttuivat mukaan Niken skeittisarjan Nike 6.0 Air Mogan Mid kauniina värikoktailina. Just as made for me!
Sääli vain, että myöhemmässä käytössä toinen kenkä hankaa niin saatanasti. Kiitos intin on oikea jalkapöytä ihan ihme mallinen niin jotkut kengät eivät vaan istu siihen. Pitää ajaa väkisin sisään. IHANAT!
Mutta sitten super super aarteisiini, jotka hyppäsivät silmilleni WESCin liikkeessä Lissabonissa. Siellä oli perähuone pullollaan Addun, Niken, Ciscan, DCn yms. kenkiä ja pöytä täynnä moisia eri malleja muutamilla kympillä. Hyllyllä päkitti kuitenkin himmeen upeat Adidaksen ECSTASY HI Metallic kulta ja hopea pohjaisena. Koko oli miesten joten naurahdellin kysyin myyjältä (Joka oli portugalilainen kopio vanhasta Dynamo kollegastani joka yhä jaksaa naurattaa aina kuin häneen törmään...pitäisi varmaan kertoa.) jotta löytyskö pienempää. Kun sanoi, että joo niin parahdin. Hän ilkeästi hymyillen katosi varastoon ja toi käydellisen 36 3/4 parin.
Vaikka olikin "kallis" (Suomessa olisi kyllä tuplahintainen.) niin olen suuremmoisen tyytyväinen. Ne ovat NIIN KAUNIIT. Ja mä rakastan. Ja palvon. Ja rakastan. Harmittaa vain, ettei tullut mukana noita sinisiä nauhoja vaikkakin pidän enemmän hopeista. Täydellisimpiä kenkiä saa hakea. Parhaat jalassa, kauniit, mun värit...kaikki. Olen liikuttua kyyneliin tässä niitä kehuessanikin. Kuinka voi olla jotain noin somaa? En tiedä.
Sairaslomalla on liikaa aikaa ja nytkin roikun huuto.netissä ja ebayssä katselemassa kenkiä ja mitä ikinä. Älä huuda - kieltoni on kuume houreissa alkanut rikkoontua, mutta mitäs nyt jostain vintagepopoista saksasta joissa lähtöhinta pari euroa...saahan sitä kokeilla? Heh?
Okei. Laitan Wallanderiksi sitten varmaankin. Tiedossa ulkoasun uusintaa jahka saan jostain Photoshopin. Kesätunnelmia. Kaikkea kivaa. Ja lisää sniikkerishittii. Mä olen mennyttä kalua. So help me Jesse.
Uusi ulkoasu ja uudet kujeet tiedossa. Halu kirjoittaa omaa brainstormia lakkasi kun tuttavat ja läheiset näkivät jokaisessa asiassa itsensä ja lopulta perus kuulumisien ja yleisten tuntojen purkaminen jäi epäinspiroituneena. Olin pitkään ilman nettiäkin. Nyt kesä jotenkin tuo uutta verta pakkiin ja katsotaan jos pääsisin taas lankoihin kiinni. Aye! Jälkijuna jussit kaikille, huomenna alkaa taas työt. Pyhät meni niin, ettei paljoa lepäilty ja olo on väsynyt ja uupunut. Tarvitsisi viikkoja. Onneksi on uusi jalkapallo harrastus joka tuo uutta ponnetta eloon.
I am alive!
(Kuva: Ekan uusi macbook...ihq!)
maanantaina, kesäkuuta 22, 2009
...
